Miksi lopetin Instagramin tekemisen?
Viimeiset ehkä neljä vuotta minulla on ollut viha-rakkaussuhde Instagramiin.
Se on antanut minulle valtavan paljon. Mutta sen hinta on ollut sellainen, että enää en halua sellaista uhrausta tehdä.
Instagramin ansiosta aloin opiskella uniohjaajaksi, sen avulla sain laajan seuraajakunnan, joka on lojaali ja sitoutunut. Joka haluaa kuluttaa sisältöjäni ja ostaa tuotteitani. Instagram on ollut loistava markkinointikanava ja kova työ sen parissa, on mahdollistanut minulle hyvän toimeentulon. Olen saanut käydä ihania keskusteluja ja tärkeitä sellaisia. Olen itkenyt monet kerrat viestien ääressä. Instagramin ansiosta saan myös kaduilla, kaupoissa, juna-asemilla ja laivoilla (:)) jutella vanhempien kanssa, jotka ovat saaneet sisällöistäni jotain merkityksellistä vauva-arkeensa.
Instagramin kautta olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin ja joistain on jopa tullut minulle ystäviä. Olen saanut elämääni uusia eläinystäviä ja Instagramin ansiosta perheemme jopa saattaa pian täydentyä karvaisella vauvalla.
Instagramin ansiosta olen todella herännyt moniin yhteiskunnallisiin asioihin ja alkanut toimia yrittäen edistää muutosta niin omassa, kuin muidenkin elämässä. Olen löytänyt myös tärkeitä yhteisöjä, joiden kanssa aktiivisesti koettaa luoda parempaa maailmaa.
En edes osaa sanoa, mitä kaikkea Instagram on antanut minulle.
Kuitenkin, vastapainoksi Instagram on ottanut niin valtavan paljon ja olen antanut sen aiheuttaa suurta vahinkoa. Se on aiheuttanut stressiä, hirveitä paineita, kiireen tuntua, jatkuvaa viestien tai kommenttien kyttäämistä, aivan aivotonta selaamista aika ajoin, puhelimeen tarttumista paljon useammin, kuin tarvitsisi. Olen ollut jatkuvassa ylivirittyneessä tilassa, enkä osannut ikinä rentoutua tai ikinä pitää varsinaista vapaa-aikaa tai lomaa moneen vuoteen. Työasiat ovat olleet mielessäni 24/7.
Vaikka yhteiskunnallinen valveutuneisuus on hyvä asia, sillä se on johtanut toimiin, joihin jokaisen pitäisi ryhtyä, on Instagram vienyt minut ajoittain myös ekosomen doom- ja epätoivopuolelle sillä seurauksella, että sairastamani masennus on todennäköisesti syventynyt sen myötä. Ja vaikka tietoisuus Gazan tapahtumista on johtanut kuukausilahjoittamiseen Lääkärit ilman rajoja-järjestölle, seuraavat palaneiden ja päättömien lasten ja vauvojen kuvat minua iltaisin sänkyyn, eikä mieleni kestä sitä.
Tahti somessa on myös aivan valtavan nopea, enkä nauti siitä lainkaan. Stoorit vilahtavat ja päivittyvät koko ajan, reeleissä asiat liikkuvat niin nopeasti, että ne täytyy katsoa useaan kertaan, jos haluaa saada kunnolla käsityksen sen sisällöstä ja jatkuva kuvien, videoiden, tiedon ja puheenaiheiden tulva aiheuttaa minulle ärsykeähkyn, joka ei sovi aivoilleni lainkaan. On tuntunut, kuin aivoissani olisi kymmeniä välilehtiä auki koko ajan.
Sisällöntuottajana somessa on oltava koko ajan kartalla uusista trendeistä. Juuri kun opit, mistä algoritmi tykkää, se muuttuukin ja tahtomattaankin sitä seuraa, mitä muut tekevät ja koettaa tasapainotella sen välillä, että tekeekö kuin muut vai tekeekö juuri päinvastoin.
Juhannuksena poistin puhelimestani Instagramin ja muut somesovellukset. Tarkoitus oli oikeastaan vain ottaa pieni hengähdystauko ja lepuuttaa kuormittunutta mieltä. Mutta päivät vaihtiuvat viikoiksi ja niin palaaminen alkoi tuntua vaikeammalta ja vaikeammalta.
Aluksi ajattelin, että ehkä palkkaan virtuaaliassistentin tekemään sisältöä Instagramiin, koska eihän yrittäjä voi olla epäaktiivinen Instagramissa, näinhän meidät on saatu ajattelemaan, eikö? Se ei kuitenkaan ajatuksena tuntunut hyvältä, sillä sen lisäksi, että haluan itse jatkossa kuluttaa hitaampaa sisältöä ja elää vähemmän dopamiinipiikkien varassa, haluan myös tarjota sitä muille. Olen jo pidempään puhunut hitaamman elämän puolesta, mutta onko se sitä aidosti ja oikeasti, jos postailen siitä jatkuvasti someen?
Kun olin tullut siihen lopputulokseen, että en enää halua jatkaa kuten ennen, ei bänät Metan kanssa yhtäkkiä huolestuttanutkaan lainkaan yritystoiminnan kannalta. Tarvitsi vain poistua sieltä ja tuntea se. Tottakai Instagram on täynnä bisnesvalmentajia, jotka yrittävät saada yrittäjät luulemaan, että aktiivinen sisällöntuotto on ainut tapa saada asiakkaita. Tulen ainakin alkuun julkaisemaan Instagramissa muistutuksia The Villagesta ja Happymilkmaman kirjeistä sekä tekemään nostoja uusista blogikirjoituksista, mutta uutta sisältöä en enää luo.
Aina ei se oma luottamus kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan kannustusta ulkopuoleltakin. Ei tunnu sattumalta, että jokin aika sitten sähköpostiini tupsahti kirje eräältä seuraamaltani hitaamman elämän puolestapuhujalta ja monen mutkan (linkin) kautta löysin itselleni virtuaalisen mentorin, hitaamman ja merkityksellisemmän yritystoiminnan ja markkinoinnin asiantuntijan. Sen jälkeen asiat ovat edenneet ihanasti omalla painollaan ja mm. The Village sai alkunsa. Piti vain päästä internetin toiselle puolelle. Sille hitaammalle. Tervetuloa sullekin!
Hitaamman internetin puolella on myös paljon enemmän aikaa kaikelle sille mikä on elämässämme merkityksellistä. Ehkä pitää tehdä ajatuksen kanssa kirjoitus siitä, että mitä kaikkea hyvää ero Metasta on minulle tehnyt. Mutta se jääköön toiseen kertaan, Nyt oikean ja merkityksellisen elämän pariin ja lähde sinäkin!
En haluaisi tätä kirjoittaa, mutta tässä disclaimer. Mikäli päätökseni osoittautuu vääräksi (ts. yritykseni kuihtuu kasaan), pidätän itselläni oikeuden palata Instagramiin, jatkaa arvojeni vastaista elämää ja myydä sieluni Metalle.
